Mongolia!

Uusi vs vanha? Ulaanbaatar, Mongolia

Ulaanbaatar... Tama Helsinkiakin pienempi paakaupunki nosti kylla pisteitaan ensivaikutelmasta, mutta ei taalta kylla silti mitaan kaipaamaan jaa. Kaupunki on omituinen sekoitus uutta ja vanhaa, uuden lahinna haudaten vanhan alleen. Vaatii hieman suunnistusta ja paikallaan pyorimista, etta loytaa sen etsimansa vanhan, matalan ja kauniin buddhalais temppelin keskelta korkeita (ja rumia!) taloja. Koko kaupungin keskusta on kierretty parissa tunnissa eika nahtavaa juuri ole. Tai jos olisikin kaikki tama ilmassa leijuva silmat ja joka roorin tayttava hiekka ja poly varmaankin peittaisi sen! Plussaa kaupungille sen runsaasta ravintolavalikoimasta; 15v vanhassa opaskirjassa kerrotaan ettei ravintoloita juurikaan ole, nykyaan niita on kymmenia ellei satoja.

Kaupungin parasta antia ainakin omasta mielestani on ehdottomasti Gandan temppelialue, jonka naapurissa asustimme ensimmaiset yomme kaupungissa. Temppeli on ollut nykyisella paikallaan vuodesta 1838 ja alueella on talla hetkella kymmenen eri temppelia ja noin 900 munkkia. Kiertelimme aluetta ja seurasimme hienoja aamuseremonioita viime sunnuntaina usean tunnin ajan. 

Mun mielikuvissa  munkit on aina kovin rauhallisia ja seesteisen ilmeettomia. Tai ainakaan ne ei mun mielikuvissa juokse niin kuin hassua kylla ne tekee! Varsinkin kaikista nuorimmat on kuin mitka tahansa koulupojat myohassa seuraavalta tunnilta. Santaavat viime tingassa temppeliin ja vanhemmat munkit patistelee saannollisin aika valein, etta laulakaas nyt! Toisessa kadessa rukousnauha ja toisessa "rolexi" tai kannykka. Kai se uuden ja vanhan sekoitus nakyy myos tassa... Varmaan vahan eri meininki Tiibetin puolella!

Jos kaupungista ei jaa mitaan sen pahemmin kaipaamaan, maaseudusta jaa kaipaamaan hyvin pitkalti kaikkea! Paitsi kylmia oita ja suihkun puutetta. Palasimme juuri Mongolian Gorkhi-Terelj National Parkista, jossa vietimme erittain rentouttavat kolme paivaa. Asuimme paikallisen perheen vieraina heidan ylimaaraisessa jurtassaan, ruokailimme heidan kotonaan ja valiajat kuljeskelimme upeissa maisemissa. Mari kavi ratsastamassa tunnin kunnon kiitolaukkaa oppaan kanssa pitkin metsia ja itse paikkaan paastaksemme RATSASTIMME sinne 15kg:n rinkat selassamme! Mutta oli kylla ehdottomasti sen ja kylmien oiden arvoista.

Great Baikal

Baikal-jarvi loydetty ja komeahan se oli! Ihan kasittamatonta ajatella, etta yhteen jarveen (vs kaikki kotimaasta loytyvat latakot) menee n.25% kaikesta maailman makeasta vedesta. Siirryimme Irkutskista Baikalille Ankaraa pitkin lautalla ja asettauduimme ihanaan Listvyankan vuoristokylaan. Koko kyla asettuu pitkalti yhden rantakadun varteen ja on taynna ihania tunnelmallisia, vanhoja puutaloja! Olgan guesthousessa asustaessa tuli ihan Hamina ja lapsuusajat mieleen... Aiemman junamatkan lupaama syksy unohtui jalleen Listyvankan helteessa; paivisin lahemmas +25, iltaisin/oisin kylla paleltiin.

Ensimmaisena paivana "lammittelimme" kiipeamalla Chersky Peakin nakoalapaikalle ensin kavellen ja loppumatkan suksihissilla. Reippaina tyttoina paatimme tokana paivana tehda Listvyankasta paivan patikointi/vaellusretken viereiseen Bolshiye Kotyn kylaan. Ajatuksena ~22km vaellus tuntui ihan leppoisalta tavalta viettaa aurinkoinen paiva jarvella! Mutta "leppoisa" ei ollut enaa se sana mika oli mielessa, kun olimme talsineet ensimmaiset 1h 20min pelkkaa ylamakea. Onneksi sen jalkeen sai kulkea valilla tasaistakin maastoa ja alamaet tuntui ihan luksukselta! Luonto ei nain suomalaisen silmin katsottuna ollut mitenkaan kovin eksoottista, paljon koivu- ja havumetsaa, mutta matkan varrella naki myos aivan mielettomia maisemia jarvelle pain!

Kyseinen vaellus on mahdollista tehda omatoimisesti tai oppaan kanssa. Karsivallisyydella ja pienella suuntavaistolla matka on mahdollista tehda yksin, mutta nain jalkeen pain ajatellen opas ei olisi ollut ehka ollenkaan huono idea. Tekemamme reitti on osa Great Baikal Trailia ja internetin mukaan reitti on merkitty oranssein nauhoin. Emme nahneet matkalla yhden yhta oranssia nauhaa tai merkkia... Kyltteja taisi koko kuuden tunnin aikana tulla vastaan 2-3kpl. Koko reitti on hyvin kapeata polkua ja paikka paikoin hyvin huonossa kunnossa! Polkua on valilla hankala erottaa maastosta ja rinteesta, jota reunustaa mukavasti vierivat kivet tai hiekka (allekirjoittanut kavi myos testaamassa yhden naista"liukumaista" takalistollaan rikkoen onneksi vain hieman ihoa, housut ja kellonsa!). Matkalla on myos muutamia upeita, mutta hurjia kallion kielekkeita, joista matkaa alas onkin jo hieman enemman eika minkaanlaisia kaiteita (tietankaan!) ole. Vain Venajalla!

Saavuimme perille Bolshiye Kotyn juuri ajoissa klo 16.30 veneeseen. Jota ei koskaan tullut... Koko kylassa on vain muutamia kymmenia taloja, joista suurin osa on kesamokkeja ja parin tunnin aikana naimme koko paikassa lisaksemme vain yhden henkilon (venalainen&humalassa). Loppu hyvin kaikki hyvin, kun onnistuimme ylipuhumaan (lahjomisesta ei voida puhua koska lahjusta ei otettu vastaan) rikkaiden venalaisturistien yksityis purjeveneen kapteenin viemaan meidat takaisin Listvyankaan ja ehdimme viela saunaankin!

Listvyanka

Me @ Olga's Guesthouse

Mari & Chersky Peak

Listvyanka iltasella Olgan pihalta.

Matkan varrelta Bolshiye Kotyyn

Viime yona jatimme Venajan taaksemme ja jatkamme nyt matkaa Mongolian puolella. Junamatka kesti yhteensa n.30h, joista lahemmas 10 tuntia seisoimme vuorotellen pihalla ja vuorotellen lukkojen takana junassa erilaisten viisumi ja rajakaytantojen vuoksi. Kestoaan raskaampi matka etenkin nain nenat tukossa ja kurkut karheina matkaa tehden. Kaipa jokaisessa kaupungissa on jollakin tavalla oma viehatyksensa, mutta ainakaan ensivaikutelmalla ei Ulanbaatar onnistunut meita tanaan hurmaamaan. Mutta katsotaan mita tulevat paivat tuo tullessaan!

UB ei ehka hurmannut viela, mutta tama hostellin pieni maskotti (Marin kanssa nimetty se Prinsessa Pissatassuksi aka Pissis) hurmasi heti. Joku tunteeton p oli heittanyt pikku murun muovipussissa roskikseen, edelliset asukkaat adoptoineet hanet eilen ja nyt me jatkamme vierihoitoa. Janne mitas jos ma tuon Morrille kaverin....?? :)

UB ensimmainen virallinen nahtavyys chek!

Alapeti sulle, ylapeti mulle!

Noin 90h ja nelja aikavyohykkeen ylitysta myohemmin, rinkka kolme kirjaa ja useita pussi-puuroja kevyempana, olemme turvallisesti perilla Irkutskissa. 4,5 paivaa junassa viettaneena taytyy sanoa, etta tana aamuna tuntui jopa hieman haikealta jattaa meidan "oma pesa". Suorastaan ihan kotiuduimme siihen junaan! Hassua (tai sitten ma olen vaan jotenkin outo..) miten ihminen voi tuntea olonsa nain seesteiseksi kulkiessaan esim. afrikan slummeissa tai nain keskella Siperiaa venalaisessa junassa. Vanha matkalausahdus toimii tahan(kin): “You lose sight of things... and when you travel, everything balances out.”

 

 

Itseasiassa 90 tuntia kuluu yllattavan nopeasti, kun nukkuu ajasta puolet, lukee kolme kirjaa, syo, rapsii kuvia, tuijottaa ulos ikkunasta, polttaa (aivan liikaa!) tupakkaa ja seurustelee junan paikallisvaen kanssa. Koko matkan ajan vaunussamme oli lahinna vanhempia venalaisia herrasmiehia, jotka olivat meita kohtaan hyvinkin kohteliata ja jopa suojelevia. Aamuisin toivotettiin ystavallisesti hyvaa huomenta ja kysyttiin mita kuuluu (paikallisten suomenkielen taito riitti juuri naihin kahteen lauseeseen, englannin ei edes siihen). Myos oman vaunumme "emannat" ottivat meidan siipensa alle ja paimensivat, kuin hanhiemot aina pysakeilla ulos haukkaamaan happea jne. Kertaalleen eras heista kirjaimellisesti jopa kaski meidat juoksemaan aseman portaita ylos alas!! Uskoaksi yksi heista valaytti meille parin paivan tuttavuuden jalkeen kertaallen jopa jonkin hymynkaltaisen! Koko matkan aikana saimme meidan hyttimme muihin vapaisiin peteihin vain kaksi muuta matkustajaa ja hekin viipyivat vain hetken. Toinen oli hiljainen venalainen hra kaarmeen nahka kengissa, liituraita housuissa ja turkoosissa star trek paidassa. Toinen "vierailija" puhui ehka 10 sanaa englantia, mutta onnistuimme pelaamaan hanen kanssaan kohtalaisen sujuvasti kaksi kierrosta Yatzya!

Kaiken kaikkiaan koko junamatka sujui odotettua leppoisammaksi. Ainut pieni "virhe" oli lauantai illan ekskursio ravintolavaunuun. Mikaan vaunussa ei tuntunut kovin kutsuvalta tai viihtyisalta ja lisaksi seuraan lyottaytyi hyvin vodkan huuruinen venalainen ukko, joka sitten seuraili hetken aikaa  ja yritti riiata ravintolavaunussa kantamalla poytaan suolattuja kaloja ja mm. jaateloa. Onneksi mies oli selvastikin enemman yhden illan, kuin yhden naisen miehia ja jatkoi saalistustaan nopeasti seuraavaan uhriin!

Venajalla syyskuu lasketaan viela kesakuukaudeski ja Moskovan +20 lammossa se tuntuikin silta! Junassa maiset vaihtuivat kuitenkin koko ajan syksyisemmeksi ja kauniiksi ruskaksi. Muuten 4,5 paivan ajan ikkunan takana on vaihdellut millon tiivista metsaa, aukeata, pikku kylia, milloin hylattyja tehtaita.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt olemme perilla Irkutskissa, jota kuulemma opaskirjoissa myos Siperian Pariisiksi kutsutaan. Hmm, ihan en yhdy tuohon sanontaan mutta hauska paiva on ollut! Ja ennen kaikkea paasimme ensimmaista kertaa suihkuun sitten viime viikon torstain!! Moskovan kesa on kylla selvastikin jatetty taakse; aamulla tanne saapuessa hengitys huurusi +4 asteessa. Huomenna jatkamme lautalla ihan vahan eteenpain katsomaan milta se maailman isoin jarvi nyt sitten nayttaa! Eli Baikalille siis!

 

 

 

Se tori punainen

No niin, tennarin pohjaa kulutettu ja  Moskovan "must-seet"/kliseet pikaisesti kierretty ja nahty. Moskovan 11,5 miljoonaan asukkaaseen mahtuu jos jonkinlaista kulkijaa, mutta varsinkin keskustasta kaupunki on itseasiassa yllattavan lansimaalainen tai enemminkin keskieurooppalainen. Tosin lompakko kevenee taalla huomattavasti nopeammin (ei, meita ei ole vielakaan ryostetty!) kuin useimmissa euroopan maissa. Tuopillinen kylmaa kuohuvaa kustantaa kevyesti 8,5e.

Budjetti-matkailijaa ilahduttavasti saimme kylla yhden tuopin hinnalla perus siistissa lounaspaikassa kokonaiset ateriat. Kasittaaksemme lounaaseen piti kuulua kolme erillista ruokalajia. Se olikin se ainoa asia mita koko ruokalistasta/tarjoilijan puheesta ymmarsimme... Loppujen lopuksi poytaan paatyi lamminta (!) juustokuorrutteista (!!) sushia, tomaattiseljankaa ja simpukkapastaa (kaksi annosta!). Niin kuin tarjoilija sanoi, 'food all over the world'! Venalaisten kanssasisartemme (joita muuten loytyy jo pelkastaan Moskovasta kokonaisen Suomen vaeston verran!) kevyen ruokailun esimerkkia noudattamatta soimme paivallisella ukrainalaisessa ravintolassa vaatimattomasti kuivattua silakkaa, maustettua laskia leivan paalla, maksa-pelmeneja, kaalikaaryleita smetanalla, perunoita ja kokonaisen paistetun ahvenen venalaisella oluella alas huuhdeltuna. Kyseinen luettolossa mainittu silakka ei tosin kelvannut poytamme alla majailevalle kulkukissallekaan,.. ME sentaan edes maistettiin sita!

Vaikka Moskovassa riittaisi varmaan ainakin koon puolesta katsottavaa viela moneksi paivaksi, niin kylla tama on nyt meidan osalta nahty! Huomenna jatkamme kulkuamme eteenpain ja aloitamme sen todellisen matkamme. Ensimmainen junaosio siis edessa! Seuraavat 4-5 paivaa pakkolepoa... Ah ihanaa! On varmaan kaikkea rinkkaelamaan liittyvan vastaista sanoa tama aaneen, mutta me ei malteta odottaa sita rentouttavaa ja ihanaa faktaa, ettei yksinkertaisesti voi tehda mitaan! Aiotaan olla niin antisosiaalisia kuin mahdollista ainakin ensimmaiset pari paivaa... Uppoutua kirjastoon joka meilla on mukana, nukkua heti ja aina kun juna uneen tuudittaa, tuijotella ulos ikkunoista ja rapsia valokuvia. Ehka sitten voi jo kaivaa sen venajan fraasikirjan esiin ja ruveta tekemaan tuttavuutta! :)

Nyt lahdetaan katsomaan toimiiko hostellissa jo vesi ja wc:t vai pitaako tanaan(kin) pissia porttikongiin!

Moskova & yhta Lumiaa kevyempana

"Huomio huomio, tama on ehdottomasti viimeinen kuulutus matkustajille Malmi ja Linttinen!" Tama viime reissuilta tavaksi jaanyt ja tutuksi tullut kuulutus toisti itseaan myos talla kertaa. KAHDESTI!! Mutta Moskovassa ollaan ja positiivista on se, etta olemme turvallisesti perilla... Tai oikeastaan ei voi edes sanoa, etta perilla vaan vain etapeista ensimmaisessa hostellissa. Muuten tama aiemmin mainitsemani tarinan helpoin osuus osoittautuikin odotettua haastavammaksi jo nain alkuun..!

Ensinnakin, tama tiedoksi etenkin kaikille teille Marin ystaville, uutuuttaan hohtava Lumia loysi uuden kodin Tallinnan kentalta. Huom! Meita ei ole ryostetty, aivan taysin Marin oma vika! Puolet Estonia Airin henkilokunnasta etsii puhelinta luultavasti vielakin... Mutta alkaa siis hataantyko jos ja kun Mari ei viesteihinne vastaa, hengissa on! Toivotaan, etta minua tahankin asti reissuilla palvellut 14 euron Citymarketin samsung kestaa sitten senkin edesta tai harjoittelemme erakkoelamaa ihan toden teolla.

Haaste nro 2. Moskovan metrokartat. Ja niiden mukaan metroissa suunnistaminen. Saumoistaan pursuava rinkka selassa. Erittain jyrkat liukuportaat ja edelleen sen helvetin painava rinkka selassa. Kuka on opettanut, etta nailla matkoilla julkiset on se yksi ja ainoa aito tapa matkustaa??! Ensikerralla me/ma otan sen taksin. (..tai todennakoisesti en!)

Haaste nro 3. Kyrilliset kirjaimet ja hostellin "hieman" vajaavaiset ohjeet (ota juna, ota metro, olet perilla, ei et ole). Matkaoppaiden kertoman mukaan Moskovassahan on joka kadun kulmassa tien nimet myos lansimaalaisin kirjoitettuna. Juu ei ole. Mutta jos ajatellaan positiivisesti, niin tama pieni suunnistus toimi kylla hyvana pikakurssina kyrillisiin aakkosiin. Mari on niissa jo aikas hyva! Viela kun osattais venajaa..

Nyt mahat taynna ruokaa ja olusta, rinkat visusti maassa ja siisti huone paikassa Godzillas Hostel. Ihan pikku pikku miinuksena (vai otetaanko lisahaasteena?) se, ettei koko puljussa ole talla hetkella vetta kaytossa. Taman myota TIETENKIN myos siis wc:t pois kaytosta ajankohdan X... Tuossa vieressa noin 10 keski-ikaista kaljamahaista venalaismiesta letkujen ja rensseileiden kanssa yrittaa tehda jotain asian korjatakseen! :D Saatiin kylla puhuttua ihan tuntuva alennus hintaan!

Eli siis aivan sairaan hauska paiva ollut! Oikeesti!

Tänään se alkaa! Pitkään puhuttu, povattu ja odotettu Trans-Manchuria. Matkan varsinainen aloituspiste on Moskova, josta ensimmäinen juna starttaa torstaina 6.9. Ajatuksena olisi kulkea junalla halki Siperian ja Mongolian toiveena päätyä lopulta Pekingiin, Kiinaan. Pekingistä jatkamme matkaa alas halki Kiinan ja Vietnamin, kunnes lompakko (ja kotona oleva mies!) käskee palaamaan kotiin.

Itseni tuntien ja matkaolosuhteita arvaillen veikkaan, ettei blogi kovin aktiivisesti päivity, mutta pyrimme näpyttelemään muutaman rivin ja laittamaan kuvia matkan kulusta aina tilanteen salliessa!

Nyt kohti tämän "tarinan" helpointa osuutta.. Lentokentälle hop ja Moskovaan!