Noin 90h ja nelja aikavyohykkeen ylitysta myohemmin, rinkka kolme kirjaa ja useita pussi-puuroja kevyempana, olemme turvallisesti perilla Irkutskissa. 4,5 paivaa junassa viettaneena taytyy sanoa, etta tana aamuna tuntui jopa hieman haikealta jattaa meidan "oma pesa". Suorastaan ihan kotiuduimme siihen junaan! Hassua (tai sitten ma olen vaan jotenkin outo..) miten ihminen voi tuntea olonsa nain seesteiseksi kulkiessaan esim. afrikan slummeissa tai nain keskella Siperiaa venalaisessa junassa. Vanha matkalausahdus toimii tahan(kin): “You lose sight of things... and when you travel, everything balances out.”
Itseasiassa 90 tuntia kuluu yllattavan nopeasti, kun nukkuu ajasta puolet, lukee kolme kirjaa, syo, rapsii kuvia, tuijottaa ulos ikkunasta, polttaa (aivan liikaa!) tupakkaa ja seurustelee junan paikallisvaen kanssa. Koko matkan ajan vaunussamme oli lahinna vanhempia venalaisia herrasmiehia, jotka olivat meita kohtaan hyvinkin kohteliata ja jopa suojelevia. Aamuisin toivotettiin ystavallisesti hyvaa huomenta ja kysyttiin mita kuuluu (paikallisten suomenkielen taito riitti juuri naihin kahteen lauseeseen, englannin ei edes siihen). Myos oman vaunumme "emannat" ottivat meidan siipensa alle ja paimensivat, kuin hanhiemot aina pysakeilla ulos haukkaamaan happea jne. Kertaalleen eras heista kirjaimellisesti jopa kaski meidat juoksemaan aseman portaita ylos alas!! Uskoaksi yksi heista valaytti meille parin paivan tuttavuuden jalkeen kertaallen jopa jonkin hymynkaltaisen! Koko matkan aikana saimme meidan hyttimme muihin vapaisiin peteihin vain kaksi muuta matkustajaa ja hekin viipyivat vain hetken. Toinen oli hiljainen venalainen hra kaarmeen nahka kengissa, liituraita housuissa ja turkoosissa star trek paidassa. Toinen "vierailija" puhui ehka 10 sanaa englantia, mutta onnistuimme pelaamaan hanen kanssaan kohtalaisen sujuvasti kaksi kierrosta Yatzya!
Kaiken kaikkiaan koko junamatka sujui odotettua leppoisammaksi. Ainut pieni "virhe" oli lauantai illan ekskursio ravintolavaunuun. Mikaan vaunussa ei tuntunut kovin kutsuvalta tai viihtyisalta ja lisaksi seuraan lyottaytyi hyvin vodkan huuruinen venalainen ukko, joka sitten seuraili hetken aikaa ja yritti riiata ravintolavaunussa kantamalla poytaan suolattuja kaloja ja mm. jaateloa. Onneksi mies oli selvastikin enemman yhden illan, kuin yhden naisen miehia ja jatkoi saalistustaan nopeasti seuraavaan uhriin!Venajalla syyskuu lasketaan viela kesakuukaudeski ja Moskovan +20 lammossa se tuntuikin silta! Junassa maiset vaihtuivat kuitenkin koko ajan syksyisemmeksi ja kauniiksi ruskaksi. Muuten 4,5 paivan ajan ikkunan takana on vaihdellut millon tiivista metsaa, aukeata, pikku kylia, milloin hylattyja tehtaita.
Nyt olemme perilla Irkutskissa, jota kuulemma opaskirjoissa myos Siperian Pariisiksi kutsutaan. Hmm, ihan en yhdy tuohon sanontaan mutta hauska paiva on ollut! Ja ennen kaikkea paasimme ensimmaista kertaa suihkuun sitten viime viikon torstain!! Moskovan kesa on kylla selvastikin jatetty taakse; aamulla tanne saapuessa hengitys huurusi +4 asteessa. Huomenna jatkamme lautalla ihan vahan eteenpain katsomaan milta se maailman isoin jarvi nyt sitten nayttaa! Eli Baikalille siis!
Selvisi tuo pohtimani peseytymismahdollisuus junassa, ei siis lavuaaria isompaa käytössä 4,5 päivään - eikö ruvennut vaunu jo tuoksahtamaan...
VastaaPoistat. Lea
Itseasiassa me varmaan tuoksuttiin about parhaalle koko vaunussa :) Paikallisilla tuntuu olevan hitusen varautunut suhtautuminen deodorantin kayttoon.. Mutta myos minun puolestani: junailu on huippua! Kohta jatetaan Venaja taakse ja suunnataan kohti Mongoliaa.. Saa nahda saadaanko blogia paivitettya ennen sita, nettiyhteydet on sen verran huonot, etta mihinkaan palveluun ei paase kirjautumaan sisalle! Mutta lisaa kertomuksia yhdelta maailman cooleimmista jarvista het kun olosuhteet sen mahdollistavat.
VastaaPoista<3 Mari