Mongolia!

Uusi vs vanha? Ulaanbaatar, Mongolia

Ulaanbaatar... Tama Helsinkiakin pienempi paakaupunki nosti kylla pisteitaan ensivaikutelmasta, mutta ei taalta kylla silti mitaan kaipaamaan jaa. Kaupunki on omituinen sekoitus uutta ja vanhaa, uuden lahinna haudaten vanhan alleen. Vaatii hieman suunnistusta ja paikallaan pyorimista, etta loytaa sen etsimansa vanhan, matalan ja kauniin buddhalais temppelin keskelta korkeita (ja rumia!) taloja. Koko kaupungin keskusta on kierretty parissa tunnissa eika nahtavaa juuri ole. Tai jos olisikin kaikki tama ilmassa leijuva silmat ja joka roorin tayttava hiekka ja poly varmaankin peittaisi sen! Plussaa kaupungille sen runsaasta ravintolavalikoimasta; 15v vanhassa opaskirjassa kerrotaan ettei ravintoloita juurikaan ole, nykyaan niita on kymmenia ellei satoja.

Kaupungin parasta antia ainakin omasta mielestani on ehdottomasti Gandan temppelialue, jonka naapurissa asustimme ensimmaiset yomme kaupungissa. Temppeli on ollut nykyisella paikallaan vuodesta 1838 ja alueella on talla hetkella kymmenen eri temppelia ja noin 900 munkkia. Kiertelimme aluetta ja seurasimme hienoja aamuseremonioita viime sunnuntaina usean tunnin ajan. 

Mun mielikuvissa  munkit on aina kovin rauhallisia ja seesteisen ilmeettomia. Tai ainakaan ne ei mun mielikuvissa juokse niin kuin hassua kylla ne tekee! Varsinkin kaikista nuorimmat on kuin mitka tahansa koulupojat myohassa seuraavalta tunnilta. Santaavat viime tingassa temppeliin ja vanhemmat munkit patistelee saannollisin aika valein, etta laulakaas nyt! Toisessa kadessa rukousnauha ja toisessa "rolexi" tai kannykka. Kai se uuden ja vanhan sekoitus nakyy myos tassa... Varmaan vahan eri meininki Tiibetin puolella!

Jos kaupungista ei jaa mitaan sen pahemmin kaipaamaan, maaseudusta jaa kaipaamaan hyvin pitkalti kaikkea! Paitsi kylmia oita ja suihkun puutetta. Palasimme juuri Mongolian Gorkhi-Terelj National Parkista, jossa vietimme erittain rentouttavat kolme paivaa. Asuimme paikallisen perheen vieraina heidan ylimaaraisessa jurtassaan, ruokailimme heidan kotonaan ja valiajat kuljeskelimme upeissa maisemissa. Mari kavi ratsastamassa tunnin kunnon kiitolaukkaa oppaan kanssa pitkin metsia ja itse paikkaan paastaksemme RATSASTIMME sinne 15kg:n rinkat selassamme! Mutta oli kylla ehdottomasti sen ja kylmien oiden arvoista.